On hyvin laajalti tiedossa, että vuokra-asuminen suosio kasvaa kaiken aikaa. Tilastokeskuksen luvut vahvistavat tämän, sillä vielä vuonna 2010 noin 30 % asuntokunnista asui vuokra-asunnossa, kun taas vuonna 2023 osuus on noussut 36 prosenttiin. Vuokralla asuvia asuntokuntia oli viime vuonna 1,02 miljoonaa, ja asuntoväestöä niissä asui 1,58 miljoonaa. Vuokralla asumisen kasvua ovat vauhdittaneet erityisesti nuorten aikuisten asumisvalinnat. Alle 30-vuotiaiden ikäryhmässä vuokralla asuminen on ylivoimaisesti yleisin asumismuoto, ja 82 % tämän ryhmän asuntokunnista asuu vuokra-asunnossa. Yksinasuvista 51 % asuu vuokralla. Nämä ovat kuitenkin hyvin keskimääräisiä lukuja. Katsotaan 15 suurinta kaupunkia tarkemmin.
Vuokralla asuvien osuuden muutos
Kun koko maan tasolla 36-prosenttia asuu vuokralla, on osuus maamme suurimmissa kaupungeissa huomattavasti korkeampi. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, on vuokralla asuvien osuus kasvanut käytännössä kaikkialla. Vielä 2005–2014 ei tapahtunut merkittäviä muutoksia, mutta erityisesti viimeisen 10 vuoden aikana on tapahtunut merkittävä muutos.
Lähde: Tilastokeskus, treco.fi
Kasvu eroaa kuitenkin kaupungeittain merkittävästi ja tietyt kaupungit korostuvat. Kun katsotaan kaikkien vuokralla asuvien asuntokuntien määrää ja prosentuaalista kasvua, korostuvat koko yllä olevalla ajanjaksolla (v. 2005–2023) erityisesti Espoo, Tampere ja Vantaa, joissa vuokralla asuvien määrä on kasvanut yli 70 %. Kasvu on ollut erityisen nopeaa 2020-luvulla: esimerkiksi Espoossa vuokralla asuvien osuus on kasvanut vuosittain keskimäärin 4,9 %, mikä on poikkeuksellisen nopeaa.
On myös huomionarvoista, että useimmissa suurissa kaupungeissa vuokralla asuvien määrä on kasvanut tasaisesti yli 2 % vuosivauhtia. Poikkeuksena tästä ovat Lahti (1,5 %) ja Kouvola (0,6 %), joissa kasvu on ollut maltillisempaa.
Lähde: Tilastokeskus, treco.fi
Kaupunkien kasvun ja vuokralla asuvien osuuden kehitys on ollut eritahtista, mikä on muuttanut "sijoituksia" vuokralla asumisen yleisyydessä. Vuonna 2010 Helsinki hallitsi vuokralla asumisen osuutta, mutta sittemmin Turku on noussut kärkipaikalle. Maamme suhteellisesti suurimmat korkeakoulukaupungit, Vaasa ja Joensuu, pistävät myös silmään. Muissa alle 100 000 asukkaan kaupungeissa vuokralla asumisen osuus on pienempi.
Vuokralla asuvien osuuden muutos ei kerro koko totuutta
Yllä olevat luvut saattavat olla erityisen vuokramarkkinoita tarkemmin seuraavilla hyvin tiedossa. Kuitenkin jos lähdetään syventymään viime vuosien muutoksin tarkemmin, alkaa ilmiön laajuus todella hahmottua. Jotta ymmärretään alla esitettäviä lukuja, otetaan yksi esimerkki.
Helsinkiin väkiluku kasvoi viime vuonna 10 472 ihmisellä. Asuntokuntien lukumäärä kasvoi 5 439. Vuokralla asuvien lukumäärä kasvoi 3 203. Eli asuntokuntien lukumäärän muutoksesta vuokralla asuvien osuus vastasi 58,9-prosentista.
Luku voi ylittää siis myös 100 % kuten esimerkiksi vuonna 2021. Asuntokuntien lukumäärä lisääntyi 2 248 ja vuokralla asuvien lukumäärä taas 2 715. Eli on siis hyvä huomioida, että luvut eivät suoraan kerro miten Helsinkiin muuttava väestö asuu, vaan luvut huomio myös sisäiset muutot.
Kun tarkastellaan asuntokuntien lisäystä ja kuinka suuri osa lisäyksestä on vuokralla asuvia asuntokuntia, saattaa lukemat hämmästyttää. Prosentuaaliset lisäykset ovat huomattavasti kaupunkien ”vuokralla asuvien osuutta” suurempia. Harvassa on vuodet, jolloin vuokralla asuvien asuntokuntien osuus asuntokuntien lisäyksestä olisi alle 50 %.
Näin tarkasteltuna on selvää, että vuokralla asumisen suosio ei ole vain pysyvä trendi, vaan se on myös merkittävä osa kaupunkien asuntomarkkinoiden nykyistä dynamiikkaa.
Vuokralla asuvien asuntokuntien määrän muutos koko asuntokuntien määrän muutoksesta on hämmästyttävän suuri
Toivottavasti pohjustus oli konkretisoiva, mutta tarkoitus ainakin siis oli osoittaa, mitä todellisuudessa tarkoittaa vuokralla asumisen suosion kasvu. Tai kenties vielä konkreettisemmin, kuinka merkittävä tarve vuokra-asunnoille on. Asiakaskunnan kasvu ei välttämättä aukea, jos katsoo ainoastaan vuokralla asumisen prosentuaalisia vuosimuutoksia, kuten esimerkiksi siitä, että Helsingissä vuokralla asuvien osuus nousi 50,4 % --> 50,5 % vuosien 2022 ja 2023 välillä. Tämä pintapuolinen tarkastelu saattaa johtaa harhaan ilmiön laajuuden ymmärtämisessä ja antaa kuvan, ettei merkittäviä muutoksia tapahtuisi. Todellisuudessa viime vuonna Helsingissä vuokralla asuvien määrä kasvoi yli 3 200 asuntokunnalla. Tämä tarkoittaa, että yli puolet (59 %) kaupungin uusista asuntokunnista valitsi vuokra-asumisen. Keskimäärin 2020-luvulla luku on Helsingissä 84 %.
Näin tarkasteltuna ymmärtää myös paremmin mitä tapahtuu kuuden suurimman kaupungin ulkopuolella. Otetaan 2020-luvun ääriesimerkki (näistä 15 kaupungista) eli Pori. Porin väkimäärä väheni v. 2020 (-250), v. 2021 (-202), v. 2022 (-207) ja v. 2023 (-99). Näin ollen joku saattaa tehdä johtopäätöksen, että myös vuokra-asuntoja tarvitaan yhä vähemmän. Tosiasiallisesti vuokralla asuvien asuntokuntien määrä lisääntyy v. 2020 (321), v. 2021 (544), v. 2022 (115) ja v. 2023 (277).
Älä siis sekoita vuokra-asuntojen kysynnän muutosta ja kaupungin väkimäärän muutosta.